what is going on in my head

mä en oikein tiiä mitä mun pään sisällä tapahtuu. mun elämä on tällä hetkellä olevinaan suht raiteillaan, mut toisaalta kaikki tuntuu menevän edelleen perseelleen. sain kesätöitä, opettelen ajamaan autoa, asun vihdoin täysin omillani, mulla on ystäviä, saan tatuoinnin ensviikolla, täytän kohta 18...kaikki on muka nyt hyvin, muttakun ei ole. jopa kaikissa noissakin asoissa, joitten pitäs olla hyviä, mättää jokin. työt ahdistaa, autolla ajaminen jännittää aivan liikaa, yksin oleminen kotona ei oo aina kivaa, ystävät on aina menossa jossain ilman mua, tatuoinnit arveluttaa vaikka oon niitä toivonu penskasta lähtien ja synttärit. no okei ihanaahan se on kun vihdoin pääsen paikkoihin kavereiden kanssa, ei tarvitse mennä kotiin nukkumaan kun toiset lähtee baariin.

sen takia, että oon uskotellu itelleni että kaikki on hyvin, oon taas lihonu. samoihin lukemiin joista alotinkin. koska oon syöny, jopa ihan hyvällä omatunnolla..mutta nyt ahdistaa. nyt on kesä, rannoille voi periaatteessa mennäkki jo, enkä oo ees rantakunnossa. alotin laihduttamisen uudestaan. entiiä uskonko itekkää tuohon enää, mut mun on vaan pakko. pakko laihtua.

sitten. olin eilen juomassa kaveriporukalla, johon sitten kutsuin erään tytön jonka kanssa oon viimeks ollu yhteydessä viime syys-lokakuussa. pakko myöntää että humalassahan sitä oltiin kaikki ja taisin ihan oikeesti nauttia koko illasta. se tuli mun luo nukkumaan ja lusikassaha me vissiin nukuttiinkiin. yks asia mua vaan vaivaa. mun pää on ihan sekasin. kun rupesin miettimään sitä ihmistä, viime vuoden tapahtumia ja nyt tätä aikaa. muistan sillon viime vuonna olin vaan kiinnostunu siitä, halusin sitä ihmistä, mutta ilman mitään suurempaa. en halunnu sitoutuu. mutta nyt, tällä kertaa tuntuu että tässä ois jotain muutakin. siis mun osalta. jotenki vaan ku mentiin nukkumaan, mulle tuli hetkeks sellanen onnellinen ja kokonainen olo. ja sillon illallakin...olin vaan niin ilonen että se tyttö on taas kuvioissa. tänään sitten se onkin pyöriny koko ajan mun mielessä. entiiä yhtään pitäskö tää jättää tähän, tunkee omat ajatukset syvimpään koloon, vaiko pitäskö mun tehäkkin jotain? koska en itekkää tiiä kummin toimisin..toisaalta tiedän että se ihminen on vähän hankala enkä tiiä pärjäänkö sen kanssa, mutta toisaalta jokin siinä vaan vetää mua puoleensa niin paljon että tekisi mieli olla koko ajan sen seurassa. tää on mulle vähän uutta ja omituista. siis tää ihastuminen. kai tää sitä on? koska en oo pahemmin ikinä ihastunu ihmisiin. oon ollu vaan kiinnostunu, tai muuten vaan tykänny niistä ja niiden kanssa olemisesta. ihastumisen kautta suhteen alottaminen on mulle ihan vierasta. siksi oonki ihan sekasin. pelkään sitoutua enää kehenkään aikasemman suhteen takia. koska se alko olemaan niin pakkopullaa ja se rakkaus, liekkö ees ollu mitään rakkautta, katos jonnekki. mulla meni usko täysin siihe, että kaks ihmistä voi oikeesti, siis ihan oikeesti olla onnellisia yhdessä. varsinki ku minä en edes osaa koko hommaa. 
L on kanssa ollu mun mielessä tosi paljon. vaikka tykkäänki siitä ihan kauheesti, en siltikään usko että mulla ois mitään mahollisuuksia. en oikeesti..vittu..anteeks en saa enää mitään järkevää kirjotettuu, pään sisällä on nyt kunnon puurokasa..