ruokaa ruokaa hirveesti ruokaa. miksen osaa vaan lopettaa? 

perjantaina kävin siis teoriakokeissa. no eihän ne tietenkään menny läpi...huomenna uudestaan. ajotunteja iskän kanssa on enää yksi ja sen jälkeen voin mennä inssiin. pelottaa ihan kauheesti koska mulla ei oikein nopeusrajoitukset pysy hallinnassa kovinkaan hyvin. tuntuu vaan aina et se auto matelee niin kaasua tulee painettuu automaattisesti vähän enemmän. vilkut unohtuu välillä enkä osaa parkkeerata kunnolla. sellasia pikkuvikoja, jotka kuitenki vaikuttaa todella painavasti siinä inssissä...

eilen oli hyvä päivä, tai no pientä vitutusta lukuunottamatta. olin parhaan ystävän M:n kanssa kahdestaan koko päivän ja no sitä edellisenki ku katottii yömyöhään leffoja niitten luona. oli oikeesti tosi kiva olla pitkästä aikaa kahdestaan, osaan vaan rentoutuu ja olla oma itteni sen kanssa. sitku molemmat pääs kotiin nii sain siltä viestin jossa se kerto kuinka kivaa oli ja miten oon sille kuin sisko. eka aattelin et jee oikeesti? ei voi olla totta! ihanaa! mut sit tuliki sellanen fiilis et no voihan vittu..sisko? en haluu olla kuin sisko..vaan todella hyvä ystävä, paras ystävä. en oikeastaan osaa ees päättää kumpi noista on parempi, sisko vaiko paras ystävä? pitäskö mun olla otettu siitä? no kuitenkin, käveltiin puol päivää keskustassa, tsekattiin mun asuinympäristö ja palattiin takas keskustaan. välistä juteltiin henkeviä ja sit tehtiin taas omia tyhmiä juttuja. mm hypittiin taas katoilla ja koristeltiin asfalttia vessapaperilla..sellaset noin 6 tuntiahan me yhteensä käveltiin, palo siinä jotain noin 1200 kaloria.<3 voin kertoo että tänään jalat ei sitten kestä yhtään mitään..mutta lenkille kuitenkin tänään lähden. sen oon päättäny, kun nyt asun sellasella paikalla jossa ei oo paljoo liikennettä, ihmisiä, ja on paljon puita niin viitin käydä lenkeillä. tätä oonkin oottanu jo pitkään, keskustassa kun en koskaan viitsinyt oleskella.

paino on taas noussut. 59 kiloon!!!? oon virallisesti läski.....nyt jos koskaan menen heittämään kaikki paskat jääkaapista roskiin, leivät ja makkarat laitan pakastimeen, niitä en kuitenkaan koskaan jaksa sulatella syötäväksi. mehu ja kurkut saa jäädä. ja kuntoilu alkakoon. aloin käyttämään taas kiloklubia. siitäkin on aikaa, viime syksynä sitä käytin joka ikinen päivä. ennen koulun alkua mun on pakko olla hieman hoikempi. 11 päivää aikaa laihtua. ainakin 55 kiloon. se on yläraja. pakko!

sietämätön ahdistus.

minä sitten muutin eilen. kämppä on nyt vihdoin siistitty ja loputkin tavarat purettu. voin sanoa, ettei tää vieläkään tunnu omalta..vaikka tää onkin yksiö ja parempi kun edellinen niin silti tuntuu että tilaa on aivan liikaa. keittiö on kauheen iso, on oma parveke, vessa on parempi, äänieristys pelittää loistavasti eikä melua kuulu mut silti..oon kai sitten niin tottunu siihen paskempaan, etten suostu omaksumaan näin "luksus" kämppää. ahdistaa olla vaan täällä yksin, varmaan jo senkin takia etten kuule koko ajan ihmisten ääniä niinkuin keskustassa.

syömiset meni heti päin helevettiä kun kävin äidin kanssa kaupassa. en ajatellut yhtään vaan lappasin siihen koriin vaan lisää ja lisää ruokaa ja yllätys yllätys puolet on jo päivässä syöty...en oikeesti tiiä mikä mua vaivaa. itken joka kerta sen jälkeen kun oon syöny. en vaan pysty hillistee itteeni..inhoon itteeni! en kestä sitä kun mun mahamakkarat kasvaa, reiden läskistyy, kasvot on pyreet eikä kylkiluut näy enää. tekee mieli taas vaan heittää kaikki ruuat menemään, mutten kehtaa kun ne on äidin viimeisillä rahoilla ostettu..oon vaan niin perseestä ja paska tytärki...

ahdistaa tällä hetkellä aivan kaikki. tajusin, että hyvä kausi kesti puoli vuotta, niin pitkään kaikki oli hyvin, mutta nyt palan loppuun hetkenä minä hyvänsä. koulu pelottaa ihan sikana, tää muutto ahdistaa ja se, että nyt lähiaikoina kolme mun todella hyvää ystävää muuttaa pois kaupungista. en tiiä miten tuun kestämään sen..

oon aivan hukassa, enkä taaskaan jaksa tehdä asialle mitään..

oon vaan niin vitun paska! en oikeesti kestä itteeni enää hetkeäkään. ahmin äsken kokonaisen pizzan!? niin nopeeta että huhhuh, en oo koskaan syöny mitään näin valtavaa näin nopeeta....oon niiiiin pettyny itteeni kun kuitenki oon ollu lähes koko päivän syömättä sitä aamupalaa lukuunottamatta. nyt jos koskaan oikeesti tekee mieli viiltää vittu ranteet auki ja kuolla tähän paikkaan..en ees uskalla käydä vaalla huomenna ku kuitenki painan 4565453 kiloo enemmän. onneks muutan keskustasta pois, niin ei oo näin suurta riskiä käydä mistää grilliltä ruokaa. mietin vielä ulko-ovesta astuttua että ei nyt oikeesti mitään pizzaa, oon kuitenki niin hyvin pärjänny tänään. vaan ei, silti menin ja tungin itteeni  varmaan sen 3000 kaloria...mun on oikeesti vaan pakko kaivaa ne sakset...en halua poistua kämpästäni viikkoon minnekkään. en ennenkuin käperryn nälästä kasaan. en yhtään tiedä kehen voin turvautua tällä hetkellä. en kai kehenkään. enhän mä voi puhua tästä kellekkää ilman että ehotellaan pakkohoitoja tai osastoja ja muita. kukaan ei ymmärrä tätä, oon yksin tän asian kanssa. ihan sama...en kuitenkaan enää kestä tätä paskaa kauaa..

..äh en osaa kirjottaa enää..ajatukset on ihan sekasin.

ahdistaa tuleva muutto aivan kauheesti..muutan nykyisestä pienempään eikä se oo edes keskustassa, lähellä kuitenkin. mutta silti, ajatuskin siitä, etten enää voi katsella miten ihmiset tulee ja menee, että täytyy varata enemmän aikaa päästäkseen keskustaan. pakkaaminen, mihin ihmeeseen mahutan kaiken tän roinan..? toisaalta taas oon helpottunu. enää ei tarvitse herätä siihen kaikkeen meluun ja saada itkupotkuraivareita.


tänään alotin aamuni kahdella ruisleivällä, päällä margariinia, kalkkunaleikettä ja kurkkua. söin ne vasten tahtoani ihan siinä mielessä, ettei tarvitsisi syödä enää mitään tänään, mutta nyt tajusin et oli kuitenki virhe syödä kun nyt on silti nälkä. sama oisi ollu jättää syömättä..nälkäkuurihan tästä taitaa tulla.

yllätys yllätys, kävelin tänään taas alkoon...kaksi punkkupulloa tarttui mukaan. toinen säästyy lauantaille grillibileisiin(joissa en kyllä varmana ole syömässä mitään..) ja toinen on jo pikkuhiljaa tyhjentymässä. en ymmärrä mistä tää johtuu. okei, kyllä olen joskus aikasemmin vetäny perseet yksinäni pahan fiiliksen takia mutta nyt tää on jotenki erilaista. mulla tekee mieli joka aamu kun herään saada humala. jos ei oo paska fiilis nii ihan vaan senkin takia, ettei tarvitse tajuta päivästä mitään. jos ollaan vaikka baariin menossa niin minähän olen ensimmäisenä tiskillä. sama pussikaljalla, korkkaan ekana, ellen jo ennen sitä, kotona ollessani...


aloin taas harrastamaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa. etenkin jos en ole humalassa..pitäisi hommata uusi liittymä puhelimeen, en uskalla.. mulle soitettiin äsken fortumista, jotai sähköjuttuja kun tein sen muuttoilmotuksen, arvatkaa vaan vastasinko..kaikki ihmiset pelottaa ja se sama "nyt äkkiä paikasta A paikkaan B silleen ettei ihmiset huomaa mua" alkoi taas. voin vaan kuvitella miten kuolen kun koulu alkaa...

 

en oikeastaan enää jaksa. en jaksa olla täällä. valun hyvää tahtia takasin sinne pohjalle. syömiset on taas menny persiilleen, syön nykyään pelkästään valmisruokia, joissa on tietysti niin maan vitusti niitä kaloreita...nyt loppu. alkoholia menee, en nuku kunnolla, en osaa elää, eli oon taas rappiolla. näin alkuun voin kertoa että pahoittelut tekstin laadusta koska kyllä, tälläkin hetkellä olen pienessä humalassa...
mulla siis ei olekaan enää tyttöystävää. se juttu tyssäs jo alkumetreillä. tänään sitten koin pahimman järkytyksen kun kaksi mun pitkäaikaista ihastusta (jotka valitettavasti kuuluu vielä tähän lähimpään kaveriporukkaan jee...) oli kahestaan tosi pitkään poissa ja vieläpä pussasivat lähdettyään koteihinsa. ei niinku mulla vois yhtään parempi tuuri olla tämän romantiikan osalta. yhelle niistä mä kyllä eilen "kerroin" että mulla saattaa ollakkin jotain tunteita sitä kohtaan. hirveessä jurrisahan minä olin eikä asiaa kyllä otettu enää ees puheeks. harmittaa ihan sikana, siksi oonkin nyt nolo ja jatkan yksin ryyppäämistä kotona vaikka juuri tulin festareilta. lähin vaan lätkimään sieltä ja sammutin puhelimen. aattelin että huomenna en varmana liikku minnekkään. en vaan jaksa. on vaan sellanen olo että oon kaikille turha. okei oon aina mukana, juttelen ihmisille, yritän parhaani. mut silti kukaan ei tee mitään ollakseen mun kanssa. mulle ei soitella, mua ei haluta nähä tyyliin tupakalla jossain. oon vaan "joku ihminen" siinä meidän porukassa. haluisin niin kokea sen kun oikeesti ihmiset tappelee mun huomiosta, tai et mä oon se jonka kanssa ihmiset haluis olla paljon. edes hetken ajan...mikään ei oo niin turhauttavaa ja masentavaa kun tajuaa olevansa pelkkää ilmaa kaikille..sen takia en jaksais enää elää. tähän asti oon pitäny itteni hengissä ystävien takia koska ne on mulle koko elämä. mut nyt kun porukkakin alkaa vähitellen hajota ja muuttua niin ei mullekkaan jää mitään...en ees tiiä mikä mua pidättää..mie oon niin sekasin kaikesta..mikään ei oo nyt hyvin.. 

oon tosi monesti halunnu kirjottaa tänne, mutten uskaltanu koska en oo saanu mun ajatuksista selvää. pakko myöntää et kaikki se mun vuoden alusta asti keräämä positiivisuus, elämänhalu ja itseluottamus on katoamaisillaan. ulkoisessti hyviä asioita tapahtuu kyllä, yllättävän paljonkin, mutten osaa käsitellä niitä pääni sisällä sillä hyvällä tavalla. etsin automaattisesti kaikesta sitä paskaa. mua ahdistaa nykyään todella helposti ja usein. voimakkaammin ku ennen. haluan vain eristäytyä kaikista ja olla rauhassa, niin rauhassa kuin oman vammaisen pääni kanssa vaan suinkin voi, kun taas ennen etsin itselleni epätoivoisesti seuraa ja tekemistä jotta huono olo unohtuisi. mun stressiahdistuspaskaitsetuntohuonofiilis lukemat on niin korkeella, niiiin korkeella, että jo pelkästään se kun huomaan puhelimeni soivan, ahdistun ja panikoin aivan suunnattomasti. 

ärsyynnyn myös tosi pienestä. jos herään aamulla liian aikaisin kaupungin meluun, vihaan koko maailaa sinä päivänä. tai jos joku kavereistä soittaa ja ilmoittaa että "heeei vois nähdä tänään? mä oonki itseasiassa parin minuutin päästä sun alaovella" kun olen itse vielä puolialasti tukka sekaisin ja meikittömänä, se pistää mun veren kuohumaan. koska tarvitsen vähintään tunnin laittautumiseen tän paskan itsetunnon takia. sitten, no vaikka se, että ihmiset jättää mun luo tavaroitaan sanoen joojoo mä haen ne kyllä parin päivän päästä, mutta niin ei tapahdu. tai kun ihmiset taas lainaa multa jotain eikä niitä tavaroita sitten enää näekkään. ja että kaikki yrittää päästä mun luo yöks ryyppyreissujen jälkeen vaan koska asun keskellä keskustaa. tollasia pikku asioita joille ennen vaan nauraisin, mutta nyt niin raivostuttavia? en ymmärrä itteeni. hermostun kavereilleni tosi paljon, joskus syyttäkin.

ainiin ja mulla on tyttöystävä. sekin on sellainen aihe josta en tiiä oonko ilonen vaiko en. exäni jälkeen vannoin etten alkaisi seurustelemaan tooooooodella pitkään aikaan, mutta mitenkäs kävi. ja vieläpä mun omasta pyynnöstä. se ihminenki on ristiriitainen, vähän vaikea mulle purtavaks. toisaalta se on ihana, mutta kuitenkin se osaa olla niiiiiin kylmä ja turhauttava etten oikeesti tiiä mihin mä itteni oikee tungin tällä kertaa. tää suhde ahdistaa ja se itse ihminenkin ahdistaa vielä enemmän, mutten silti halua luovuttaa. en halua että käy niinkuin viimeksi..pelottaa..

sain koulupaikan syksyksi. sekin ahdistaa. kävin koulussa viimeksi viime vuoden syyslomaan saakka jotenkuten, kunnes voimat loppuivat täysin. nyt oon toki suht ilonen, että pääsin kouluun, mutta mietityttää mun jaksaminen, uudet ihmiset..

syömiset on menny miten on. alkupainossa kuitenki ollaan ja sekös vasta itkettää. oon nyt vähentäny sitä ruuan määrää, muttei paino tunnu laskevan millään. pitäskö sit vaa repästä ja alottaa paasto..mulla on nyt kova pakko päästä sinne lähemmäs 50 kiloa. pakko! mulla on jotenki sellanen olo että ei oikeesti hyvää seuraa jos epäonnistun taas maaliviivan lähellä..mun on pakko tehä näille löllöille jotain, nyt heti. tänään en onneksi oo syöny ku kaksi nuudelipussia ja jäätelön, jotain 400 kalorin luokkaa.


hirveen paljon asiaa, mutta turhaa pölinää kaikki. en oikein osaa selittää enää mitään..pääpointti on kuitenki se, että a h d i s t a a. taidan vetää vaan nyt lääkkeet naamaan, käydä tupakalla ja mennä unille..