en oikein tiedä enää mistään mitään. en tiedä meneekö mulla hyvin vai huonosti, tykkäänkö olla koulussa vai en, onko mun elämä palaamassa raiteilleen vaiko ei..tuntuu että oon kaikista noista asioista kumpaakin mieltä. tai no oikeestaan mulla ei oo yhtään minkäänlaista mielipidettä mihinkään noista. mä vaan tuun, oon ja meen. ei mitään tunteita, puhun ja hymyilen jos on tarvis, muuten vaan hiihdän paikasta toiseen. jotenki vaan tuntuu että mun ajatukset on aivan erillään mun kropasta. minä ja mun ajatukset lentelee ympäriinsä ku pieni kärpänen ja kroppa menee ja tekee ihan omiaan. oon ihan sekasin.
ystävyyssuhteet on miten on. huonostihan ne tällä hetkellä menee. tarkoitan nyt sitä mun porukkaa. muihin en oo pitäny yhteyttä, tai no oon välistä, mutta se tyssää aina siihen kun en saa niiltä mitään vastaukseks nii oon luovuttanu niitten suhteen. jos ei kiinnosta niin sitten ei, minkäs sille mahtaa. mutta M:ään oon hyvin pettyny. me etäännytään toisistamme päivä päivältä. se ei "kerkeä" pitämään yhteyttä mikä aiheuttaa mussa taas sen ihan sama- tunteen. ja se taas aiheuttaa sen että M luulee mun olevan vihainen joten se ei taaskaan pidä muhun yhteyttä, joko ei uskalla tai ei vaan jaksa. mulle se taas tarkottaa vaan sitä ettei se jaksa välittää musta. ja siitäpä se sitten lähteekin. sit siitä kuuluu viikon hiljaisen jakson jälkeen ihankun mitään puhumattomuutta ei olis ollukkaan ja siitä ärsyynnyn minä. koska kukaan ei koskaan viitsi kysyä MULTA että miten menee.
nyt kun oon ollu toooosi paljon yksikseni ja saanu tehdä omia juttuja kotona ja miettimisellekki on jääny aikaa, niin oon tavallaan päässy yli siitä, ettei ketään kiinnosta mun olemassaolo. en jaksa enää ärsyyntyä tai mäkättää siitä, ettei mua pyydetä minnekkään, ettei mulle soitella tai mun luona ei käydä vaikka kuinka luvattiin. ei haittaa. aivan sama. oonpahan varmistunu siitä, ettei ne olekkaa mulle oikeita ystäviä. ei edes M.....pakko myöntää.....vaikka se sattuukin..nykyään tuntuu et vaikka se huomaiski ettei kaikki oo nyt niinku pitäs ja se kysyy siitä, niin se vaan jotenki vaikuttaa siltä et se kysyy vaan sen takia että se saa tietää. eli pelkästä uteliaisuudesta, ei siitä et se muka oikeesti välittäis. koska jos kerron sille jotain nii ei mitään. ei se auta, ei neuvo, ei halaa, ei ota enää puheeks sitä asiaa ikinä. vaan jatkaa niinku koko keskustelua ei olis. kysymys kuuluukin sillon, miks helevetissä se halus ees tietää kyseisen asian?
kaikki muuttaa, tai lähtee opintojen jälkeen jonnekki. ja kaikki ilmottaa siitä vaan tosi lyhyellä varotusajalla. M sano lähtevänsä inttiin, ehkä jopa keskeyttää koulun, muuttaa ulkomaille...muillaki menee jollai tapaa samaa rataa suunnitelmat. eli jään sit ihan yksin. jee. no, siitäpä lähinkin miettimään että koulun jälkeen voisin muuttaa itekki ulkomaille, kauemmas täältä ja koko porukasta. alottaa yksinäni kaiken alusta uudessa maassa. sounds good? mun mielestä ainaki. tää paikka on liian kulutettu. ja täällä on aivan liian vaikeeta olla yksin..täällä jotenki vaan syrjitään niitä jotka kulkee yksin omia polkujaan. koska täällä on niin huippu muodikasta olla 50 hengen porukassa ja aina tietonen kaikkien asioista..huoh.
että tämmöstä tällä kertaa. ei jaksa eikä kiinnosta..entiiä oikeesti mitä teen.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti