...

muhun sattuu. ihan hirveesti, enkä edes tiedä tarkkaan miksi. rohkenin eilen pyytää parasta ystävääni eli M:ää kahville ja no käytiin sitten. ei se kuitekaan mennyt niinkuin luulin. ei lähellekään...istuttiin kahvilassa ehkä 10 minuuttia ja sitten kierreltiin toiset 10 minuuttia kaupungilla. ei meillä tosin hauskaa edes ollut koska olin koko ajan hiljaa. ja heti kun sain kuulla siitä niin vaivaannuin vielä enemmän. en tiedä yhtään mikä muhun meni, oon todella harvoin M:n seurassa tuollanen. kuitenkin yritin selittää, tosi vaikeesti kylläkin, ettei mulla mene nyt yhtään hyvin ja sitten yllätys yllätys yks kaveri soittaa M:lle ja kohtahan se on jo meidän seurassa. tai no sehän meni niin että ne kaks meni kolikkopelipaikkaan pelaa ja minä katoin vierestä..no sitten mentiin pöydän ääreen istumaan, ne otti kahvit ja rupes juttelee miten siistii ois lähtee oman parin kanssa ulkomaille. M puhukin mulle sillon aikasemmin sinä päivänä että haluis tehä yllätyksen tyttöystävälleen vuosipäivänä, eli lähteä ulkomaille. sitten ne mietti vielä että lähtisivät kahdestaan, siis M ja se kaveri reissuun, suomen rajojen sisäpuolella kuitenkin pysyen. 
se kaikki kuulosti niin kauheelta sillon. ne kaikki sanat, paksunnettuna ja hidastettuna..tuijotin vaan ikkunasta ulos ja kyyneleet kihos mun silmiin. en vaan voinu uskoo sitä todeks et mun kuullen suunnitellaan tollasia juttuja, varsinkaan kun mua ei oteta ees keskustluun mukaan..mutta eniten satuttaa se, ettei kukaan ikinä halua lähteä mun kanssa minnekkään, kukaan ei tee koskaan mulle mitään yllätyksiä..oon miljoonasti ehdottanu etenkin M:lle että hei, säästetään vähän rahaa ja käydään jossai ulkomailla, edes pariksi päiväksi. mutta ei, mun ehdotukset sivuutetaan aina. mulle kelpais ihan mikä yllätys vaan. oisin varmaan ilonen jo siitä jos joku ehottas et hei lähetään maatilalle kattoo sikoja. oikeesti. ei luoja. koska kaikkien muitten yllätykset on sitä luokkaa just että järjestetään reissuja tai muuta hienoo.
"onko kaikki ok?" joo tottakai. mikä ois muka vikana. menkää te vaan pelaa, minä odotan tässä. käännän vaan katseeni pois ettei M nää mun kosteita silmiä. aha no nyt ne lähtee pois, M:n pitää viedä jäätelöö tyttöystävälleen. no, seuraan jonkin matkaa. kuuluu taas sama keskustelu ulkomaista. en halua kuulla, en halua olla nyt tässä. minuun ei kiinnitetä mitään huomiota. pysähdytään. 
"tuletko mukaan?"
"en"
"miksi? meetkö sitten kotiin?"
"joo."
"hmph. no liikutko illalla minnekkään?"
"en."
"no entäs huomenna?"
"entiiä. moikka."

ja sitten lähdin vaan kävelee. tosiaan, oli taas ihanaa olla M:n kanssa "kahdestaan". niin käy aina. se oli taas koko ajan puhelimensa kimpussa, ja plus vielä se kaveri tuli. perkele oikeesti. mun teki mieli niin huutaa M:lle et kiitos tästä päivästä, oli todella kivaa kattoo kun te pelaatte ja suunnittelette romanttisia matkoja. eipä oo sitten pahemmin tullu viestejä eikä puheluita...tiesin ettei sitä kiinnosta olla mun kanssa, kun ei kahdestaankaan enää voi olla..

tänään kävin kaupungilla yksinkseni. ostelin vähän niitä näitä ja kolme tuntiahan siinä vierähti. oli ihan mukavaa olla pitkästä aikaa yksin julkisella paikalla. tai no, ehkä se johtu vaan siitä etten kiinnittäny mihinkää huomiota, uppouduin vaan omiin ajatuksiin ja haahuilin sinne tänne.


ahdistuskohtauks kiitos että ilmaannuit...