i sleep to escape from reality

kahden päivän ruokasaldona kaksi pientä annosta puuroa ja paljon nestettä. päätä särkee, vesi alkaa jo oksettaa, vatsalihakset huutaa hallelujaa mutta silti pysyn vahvana. aamupaino oli 56.7kg.
kavereihin en ole jaksanut pitää yhteyttä, eikä kyllä kukaan niistäkään oo hirveesti ollu kiinnostunu minusta..ahistaa jatella kuinka ne kaikki pitää yhdessä hauskaa, juttelee kaikesta, käy vaikka missä, mutta mua ne ei ota mukaan. mut ne aina unohtaa. sattuu tiedostaa se ettei niitä vaan kiinnosta. jokaikinen heistä tietää ettei minulla mene hyvin. jokaikinen on nähny miten huonosti mulla menee. silti ketään ei kiinnosta edes kysyä mite voin. mutta taas jos K valittaa edes vähänkin että häntä masentaa, tai töissä on paskaa, sille järjestetään kaikki maailman yllätykset, sille pidetään jotkut "juhlat", sille ostetaan lahjoja ja se viedään jonnekki kivaan paikkaan. mun hyväks ei tehdä yhtään mitään. kukaan ei yritä tehdä mitään jotta edes hymyilisin. kaikki menee vaan sieltä missä aita on matalin. mun vointia ei huomioida mitenkään. kaikki on hyvin jos niillä muilla on hauskaa. kaikki välittää vaan siitä..en jaksa enää pelätä ja saada paniikkikohtauksia pelkästä ajatuksesta ettei kukaan välitä. vai olisiko parempi olla kuollut? kukaan ei muutenkaan muista olemassaoloani..
äiti soitti just. sanoi että tuo ruokaa myöhemmin..ahistaa niin paljon..koska syön sen varmasti heti. vitttuuuu..

haluaisin nyt jostain pullon. juoda sen tyhjäks ja nukkuu monta päivää..en haluu tietää enkä muistaa mitään. en haluu kuulla mitään enkä nähdä. haluan vähäksi aikaa pois täältä..tai miksei pysyvästikkin.