eilinen...joo, mitähän siitä nyt oikein sanois. paska päivä? aivan liikaa ahdistusta? suurin osa ajasta yksin? näytin iljettävältä vaikka laittauduin? en kai sitten tarpeeksi hyvin..pelkkää draamaa koko ilta, ei tosin mun osalta. mutta ainahan se menee niin että saan katella muitten tappelua vierestä. oltiin ulkona ja meinasin jäätyä kuoliaaks. no, eipä siinä. heti ku saavuttiin meidän määränpäähän jäin yksin koska loppu porukka hajaantu heti omien tuttavuuksien perään. no, seisoinpa sitten yksin satojen ihmisten keskellä. voin kertoo, että ahdisti 120%..ku en ite tuntenu ketään niin en myöskään viittiny sit tunkee mihinkää väliin. M veti mut sitten jossain vaiheessa sivuun ja lupaili kauheesti, että nyt pidetään hauskaa ja kuletaan kahestaan koko ajan niin en jäis yksin. arvaatte varmaan pitikö lupauksensa. sitten jäin ainaki tunniks haahuilemaan yksin eikä ykskään vastannu puhelimeen, niinpä lähdin kotiin. eikä kello ollu ku ehkä 11 vasta. kyllähän mä takasin menin vaikkeis ehkä ois enää huvittanu yhtään. sorruin syömään hesessä ranskalaiset ja pehmiksen koska olo oli niin heikko ku en syöny päivän aika mitään. ahisti sekin. koska oisin voinu ostaa vaikka jonkun juoman, tai pirtelön...miksen tajunnu sitä sillon? vittu..
eilen sillä välin ku M oksenteli niin juteltiin K:n kanssa niitä näitä ja puhe sitten käänty mun lääkkeisiin ja painoon. selitin sille etten haluu syödä niitä koska varmasti ne on vaikuttanu mun painonnousuun. no, sehän sitten nauro sille ku sanoin, että joulusta oon lihonu melkei 10 kiloo..ei kuulemma näy missään ja näytän muutenki terveemmältä. ei, en mä sitä halunnu kuulla! ois mielummin sanonu suoraan, että joo kyllä oot lihonu, ala rajottaa syömistäs. sit ois ainaki yks syy lisää alkaa laihduttaa. se vaan nauro ja kääns sen vitsiks koko asian. "ai mistä kohin oot muka lihonu? ai paljonko oot lihonu, jonku 300 grammaako? no menkathan turvottaa, älä yhtään huoli!" se satutti..kyllä 10 kiloo tuntuu ja näkyy. ei ne ymmärrä mitään. ei ne tajuu, että mun elämä oikeesti pyörii tän paskan ympärillä. ne ei tajuu, että suurin osa mun paskasta fiiliksestä ja arvista johtuu tästä. ja vitseiks kääntäminen ei auta mitään. se vaan pahentaa ja lisää halua näyttää niille, että mä pystyn vielä. kohta te näätte mihin mä pystyn.

no, tänään sitten piti vissiin lähtee taas samaan paikkaan mutta paikka olikin ihan kuollu. tai oikeestaan koko kaupunki. ei ketään missään, joten mentiin K:n luo. innostus laski heti. sisätiloissa kolmestaan jee? ja sinne tuli vielä kaks muuta joita en ees tunne niin ahisti. istuin pari tuntia hiljaa sohvalla ja lähin kotiin. kaikki luulee varmaan nyt, että mulla menee taas hyvin koska oon nyt parina kertana ollu mukana ja jopa nauranu välillä. mä en oikeesti tiiä, mitä mun pitäs tehä, että ne tajuaa paremmin. että ei mun huono olo kestä sen kaks päivää mitä ne luulee ja sit taas kaikki on hyvin. ne ottaa huomioon puoli tuttujenki ongelmat enemmän ku jos miulla ois vaikka jotain purettavaa..

oon syöny tänään aivan liikaa..varmaan kymmenen hapankorppua margariinilla, kaks nakkia, suklaapatukan, vanukkaan, kanaa, salmaria kokiksella...ei tälleen kirjotettuna näytä ees niin pahalta, mutta kyllä sen tuntee kun on syöny. olo on läski ja painava. ei tunnu yhtään hyvältä. tekis mieli antautuu taas terille.

mietin tässä, että oisko kauheen noloa laittaa tänne kuvia itestäni ennen-nyt-ja myöhemmin jälkeen? tai kiinnostaisko ketään ees? vaikka tiiän, että saisin hirveesti haukkuja löllöistäni, mutta se ainaki auttais laihduttamaan..huomenna yritän olla koko päivän syömättä. pistän vaikka paksut lapaset käteen ja ketjulla yhteen nii en saa mistään kiinni.