en tiiä miten kuvaisin tätä oloa. toisaalta on kauheen paskaa, en jaksais elää, en jaksa käydä suihkussa, en haluu pitää verhoja auki, jotten vaan vahingossakaan näkis ulos. mutta silti, jostain tulee se pienen pieni ilo. pääsin eroon peräti 6 sentin juurikasvusta koska hei vaaleet juuret, tummat hiukset? eieiei. 
sitten oon innostunu taas hoitamaan mun kynsiä. en todellakaan tiiä mikä järki siinä on. kukaan ei tuu näkemään niitä, keltään en kuule "hei, miten kivat kynnet sulla on, voitko tehä mullekki?", koska oon eristäytyny. luovutin jo aikoja sitten siinä, että joku näkis mun puheiden ja teksiviestien läpi mun huonon olon. kyllä ne on varmasti huomannu, muttei ne tee mitään. ne ei välitä. vappuna ne näki mun hakatun kädenki. minkä tajusin itekki aivan liian myöhään, enkä kerenny peittää sitä. alko taas armoton kysely ja vaatimus lopettaa tommonen koska me oikeesti välitetään susta eikä haluta että kärsit. aijjaa, no, tehkää jotain mikä todistaa sen. pelkkiin sanoihin mun on hyvin vaikee uskoo koska ne silti tekee aivan toisin päin.


sitten kolmas ilon aihe.  oon laihtunu jonkun verran. tai no, tänään aamupaino oli 55.2 kg!  ja oon nyt kolmatta päivää nestedieetillä. eli saa juoda mitä ikinä haluaa, tietysti kaloririkkaissa juomissa rajansa, eikä syödä mitään. alotuspaino oli sen 59 kg, eli oon laihtunu 3.8 kiloo. hei kolmessa päivässä!!  ja muutenki sentit sulaa aika hyvin. lantiosta ja vyötäröstä on lähteny sellaset pari senttiä  ja olo on aivan ihanan kevyt! oikeesti, en tiiä miten paljon tätä pystyy hehkuttaa. eilen sängyssä kun menin nukkumaan, tunsin itteni oikeesti onnistuneeks. patja ei painautunu sinne lattiaan asti mun painosta, vaan päinvastoin. hädintuskin ees painautu mihinkää. nälkä ei ole, maha ei kurni. varmaan maha oppinu sen jo, että turha sen on nälästä ilmottaa kun ei se muuta saa sisäänsä ku nestettä. olo on kyllä välillä heikko, kun nousee nopeesti, ja oon paljon herkempi kaikelle ällöttävälle (veri, leikkaukset, neulat, haavat) kun aikasemmin. huomasin sen kun katoin grayn anatomiaa. meinasin oksentaa..mutta ihan hyvä? eipähän tee mieli ruokaa.
 okei, tiedetään. nää lähteneet kilot on vaan nesteitä ja kun sorrun ruokaan, ne tulee takasin. i know. mutta aion pitää tästä kiinni pidemmän aikaan. mulla ei todellakaan ole hajua miten toimin kun haluun lopettaa tän, koska en voi ruveta vaan syömään entiseen tapaan. mutta sitä voi kai miettiä sitten myöhemmin.

ai niin. ketipinorista piti jotain sanoa. se mun pelko siitä ruokahalusta yms. en ookkaa enää niin varma siitä. oon joutunu ottaa nyt parina päivänä sitä koska en muuten ois saanu unta ulkoa kantautuvan melun takia. mutta kuitenki, oon laihtunu, eikä oo hirvee nälkä vaivannu..niin onko se sittenkään ollu syypää? vai johtuuko mun kauhee syöminen vaan näistä tunnetason ongelmista? entiiä..

 nyt alan tuntea itteni pikkuhiljaa sairaaksi, ainakin olen menossa hyvää vauhtia sinne päin. kohta olen saman kokoinen kuin ennen, ja kaikki huomaavat sen.